Gallen-Kallela maalarina ja keräilijänä

Kalelassa on tänä kesänä nähtävillä joukko jännittäviä kirjoja, julisteita, veistoksia ja teknisiäkin laitteita. Gallen-Kallelan keräämiä ja hänelle lahjoitettuja esineitä.
Taiteilijan molemmat ateljeekodit, Kalela ja Tarvaspää, joutuivat moneen otteeseen ryöstelyn ja ilkivallan kohteiksi ja Gallen-Kallelan ainutlaatuinen esine- ja etnografinen kokoelma hajosi. Rippeitä on kuitenkin voitu pelastaa ja entisöidä - siitä kertoo vuoden 2008 näyttely.

Akseli oli keräilijänä monipuolinen: monesti hänen löytämänsä esineet, luonnonmuodot ja materiaalit ilmenevät jossakin uudessa muodossa hänen luovassa työssään.
Akseli oli utelias: hän koki, ettei mikään luonnon tai ihmisen tekemä, keksimä tai rakentama saanut olla hänelle vierasta.

Kun japanilainen puupiirrostekniikka saapui Eurooppaan 1800-luvulla, Akselikin hankki itselleen kokoelman japanilaistaiteilijoiden teoksia. Kalelassa nähdään mm. japanilaistaiteilija Shukon tekemä sarja Kiina-Japani -sodan (1894–95) kuvauksia sekä perinteisiä japanilaisia väripuupiirroksia Gallen-Kallelan keräilykohteina. Kalelassa voi tutustua myös taiteilijan siellä 1890-luvulla syntyneisiin puupiirroksiin, ensimmäisiin maassamme.
Taiteilijan tunnettu julistekausi huipentuu vuosiin 1906-07. Kiinnostus plakaatteihin ja painotuotteisiin oli saanut alkunsa jo opiskeluvuosina. Akselin saapuessa Pariisiin 1880-luvun puolivälissä oli maassa poliittinen käymistila. Koston mieliala vallitsi  1871 hävityn preussilaissodan vuoksi. Ranskalaiset patriootit painattivat poliittisia iskulauseita julisteisiin, mm. kenraalinsa Georges Boulangerin kannatukseksi. Myös vuoden 1889 Pariisin maailmannäyttelyn vetonaulaksi rakennetusta Eiffel-tornista Akseli hankki itselleen julisteen. 
Kavereiden kesken pyydettiin myös joskus mielipidettä, arvosteluakin. Eliel Saarinen korosti usein, miten hän nuorena arkkitehtinä oli saanut parhaat opit ja neuvot Akselilta. Kalelassa on mm. Saarisen Eduskuntatalon luonnos vuodelta 1908 sekä akvarellimaalaus Suur-Merijoen olohuonetta varten. 

Ollessaan Berliinissä vuonna 1895 Gallén keskittyi symbolistisen Conceptio artis -maalauksen toteuttamiseen. Kirjailijaystävä Adolf Paul oli kertonut unessa näkemästään valkoisesta sfinxistä vihreällä nurmella. Akseli toteutti uninäyn omalla tavallaan. Työtä varten oli löydettävä malliksi sfinxin hahmo. Matkamuistojen mukana kotimaahan saapuikin valkea posliiniveistos salaperäisestä kissanaisesta. 

Gallénin tekstiiliharrastukset alkoivat jo Pariisissa ennen hänen naimisiinmenoaan. Taiteilija hankki sieltä joitakin vanhoja ranskalaisia gobeliininpalasia. Nämä inspiroivat häntä, ja niiden avulla hän halusi tuoda maahamme siihen asti täällä tuntemattoman ja vaativan tekniikan. Suomen paviljonkiin Pariisin maailmannäyttelyssä v. 1900 kudottiinkin Gallénin suunnitelmien mukaan ensimmäiset kappaleet suomalaisia gobeliineja: Metsäkanat. Sekä Metsäkanat että Sammon puolustus, ja vuonna 2004 Puolan Krakovassa Kalelaan kudotettu Joukahaisen kosto -gobeliini edustavat Kalelan näyttelyssä uraauurtavia suomalaisia taidetekstiilejä. 

Afrikan matkalta tuodut esineet Kalelassa ovat Kenian alkuasukkaiden tarve-esineitä. Taiteilijan safariretkien tuloksina nähdään eläinten taljoja, kalloja ja sarvia - mm. Afrikan vaarallisimman eläimen, vesipuhvelin jättiläismäiset taistelusarvet. 

Gallen-Kallela eli Amerikassa vuodet 1923–26. Siellä hän tutustui myös elokuvan tekemiseen ja tallensi itse muistot elävinä kuvina filmille. Bell & Howell -filmikamera oli taiteilijalla mukana retkillä Taoksessa intiaanien reservaateilla. Valitettavasti filmit ovat kadonneet. Vain elokuvakone on jäänyt muistuttamaan kuvantekijän uudella mantereella alkaneesta kiinnostuksesta liikkuvaan kuvaan. 

Taiteilijan omaa tuotantoa edustavat näyttelyssä mm. harvinainen Mannerheim-muotokuva  valtionhoitajakaudelta, taiteilijan  viiteen kappaleeseen v.1919 leikkelemä Conceptio artis sfinxeineen (nyt  yhteenkoottuna  uusteoksena), Nuoren Suomen johtohahmot Sibelius, Kajanus ja Gallen-Kallela Kämpin  yöllisessä Symposion-istunnossa uneksimassa Suomen suuruudesta ja taiteen hengettären saavuttamisesta.
Näyttelyssä lisäksi mm. Hugo Simbergin Carpaccion mukaan tekemä Pyhän Ursulan uni ja Ville Vallgrenin kohta 100 vuotta täyttävä kaunotar, Havis Amanda.