Biografia

Axel Waldemar Gallén (1907 lähtien Akseli Gallen-Kallela) syntyy Porissa.
Hänen isänsä Peter Wilhelm Gallén (1817-1879) työskentelee pankissa, mutta jättää paikkansa 1867 ja muuttaa maaseudulle hoitamaan omistamiansa maatiloja. Peter Wilhelm toimii 1870-luvulla nimismiehenä ja itseoppineena asianajajana. Gallénin äiti, laivanvarustajan tytär Anna Matilda (os. Wahlroos, 1832-1922) on intellektuelli harrastelijamaalari. Suomen maaseutu on erityisen rakas sekä Peter Wilhelmille että Anna Matildalle, jotka opettavat rakkauden luontoon myös lapsilleen.

Peter Wilhelm Gallén
(1817-1879).

Anna Mathilda
Gallén
(1832-1922).

1867-1876

Gallén kasvaa maatalossa Tyrväällä, 50 kilometriä Porista, jossa hänen isänsä omistaa 150 hehtaaria maata. Hän oppii suomea Jaatsin tilan työntekijöiltä, mutta puhuu ruotsia kotona.

Jaatsin tilan päärakennus, rakennettu 1867-1868.

1876

Axel muuttaa veljiensä Unon ja Walterin kanssa Helsinkiin, jossa he aloittavat koulunkäynnin Helsingin ruotsalaisessa normaalilyseossa. Koulutovereittensa kautta Axel tutustuu Kaarlo Slöörin perheeseen, jonka vanhimman tyttären Mary Helenan kanssa hän tulee myöhemmin avioitumaan.

Mary Helena Slöör, 1878.

1878-1881

Helsingissä Axel opiskelee Helsingin Taideyhdistyksen ylläpitämän taidekoulun iltakursseilla.

Varsinainen koulutyö ei kiinnosta, mutta piirustus ja etenkin opettajista tehdyt pilapiirrokset vetävät puoleensa sitäkin enemmän.

Ruotsalaisen normaalilyseon opettajat aamurukouksessa, 1880.

1879-1880

Lokakuussa 1879 Axelin isä, asianajaja Peter Wilhelm Gallén kuolee kesken oikeusistunnon. Jonkin aikaa tämän jälkeen Axel ilmoittaa luokkatovereilleen: ”Minä aion tulla suureksi maalariksi!” Hän piirtää keskiajan innoittamia kuvia ja sarjakuvia.

Tapaamisia laivan kannella, 1878.

1881

Axel vuokraa huoneen naapuritalosta läheltä Tyrvään kotiaan ja viettää kesän maalaten maisemamaalauksia ja muotokuvia, kiinnostuen erityisesti ihmisen ja eläimen välisestä vuorovaikutuksesta.

Sipin talon siat, 1881.

1881-1884

Palattuaan Helsinkiin alkusyksystä Axel kirjoittautuu Suomen Taideyhdistyksen piirustuskouluun, jossa häntä opettavat seuraavan kolmen vuoden aikana taidemaalarit S. A. Keinänen ja Gustave Courbet’n suomalainen oppilas Adolf von Becker. Hän harjoittaa myös anatomian opintoja Helsingin Yliopiston anatomian laitoksella. Kesäisin hän matkustaa ympäri Suomen maaseutua tehden huomioita vanhoista perinteistä, rakennuksista ja esineistä: kaikesta joka yhdistää Suomen nykyisyyttä sen esihistoriaan. Gallénin varhaisimmat Kalevala inspiroimat maisemat, pienet mustepiirustukset, ovat tältä ajalta.

Purren valitus, 1883.

1884

Myöhäissyksyllä 19-vuotias Gallén jättää Suomen matkatakseen Pariisiin, jossa hän opiskelee Académie Julianissa seuraavat vuodet. Hänen ensisijaisina opettajinaan toimivat Adolphe William Bouguereau ja Tony Robert-Fleury, jotka molemmat ovat hyvin vaikuttuneita suomalaisnuorukaisen mestarityöstä Poika ja varis, jonka hän maalaa kesällä 1884. Pariisi kiehtoo Gallénia, mutta hän kaipaa kotiin eikä vielä puhu ranskaa.

Poika ja varis, 1884.

1885

August Strindberg, Pariisin pohjoismaisten taiteilijoiden ja intellektuellien piirin etujoukon jäsen, pyytää saada tavata ”suomalaisista radikaaleimman”. Toinen suomalainen, taidemaalari Albert Edelfelt, esittelee Gallénin Strindbergille. Gallén ja Strindberg juhlistavat tapaamistaan kokonaista kaksi päivää. Gallén luonnostelee useita karikatyyrejä ruotsalaisesta kirjailijasta ja taidemaalarista. Pariisissa Gallén tutustuu moniin muihinkin taiteilijoihin. Hänen lähimmät ystävänsä ovat kuitenkin maanmiehet Eero Järnefelt ja Emil Wikström, norjalainen taidemaalari Carl Adam Dørnberger, ranskalainen keramiikkataiteilija Henri de Vallombreuse ja hieman myöhemmin ruotsalainen taidemaalari Louis Sparre. Keväällä Gallén alkaa maalata muotokuvia ja maisemia maaseudulla Dalsbrukin ja Salon tienoilla ja myöhään syksyllä hän palaa Pariisiin, aloittaen näin vuosia jatkuneen matkailunsa eri maihin. Mukaansa hän ottaa maalauksen Akka ja kissa, josta on tuleva hänen kunnianosoituksensa sosiaalisesti valistuneelle naturalismille, ja joka on Gallénin tähänastisista töistä suurikokoisin. Hän tekee työn loppuun Pariisissa paikallista mallia käyttäen.

Akka ja kissa, 1885.

1886

Gallén asettaa Akka ja kissa -maalauksensa näytteille Société des Artistes Français -salongissa. Työ otetaan hyvin vastaan. Hän jatkaa opintojaan Académie Julianissa; akatemian ulkopuolella hän omaksuu boheemin taiteilijan olemuksen ja tavat. Gallénin pariisilaisista naisystävistä tiedetään vähän, mutta monet baari- ja kahvilakuvaukset tältä ajalta viittaavat kiinnostukseen femme fatale -tyyppisiä naisia kohtaan. Keväällä Axel matkustaa jälleen Suomeen ja viettää kesän Keski-Suomessa Korpilahdella, Päijänteen rannoilla. Kesän aikana valmistuu useita maalaiselämää kuvaavia töitä, jotka ajan myötä muodostuvat suomalaisen kansankulttuurin ikoneiksi. Syksyllä Gallén päättääkin olla palaamatta Pariisiin ja joulun jälkeen hän muuttaa kaukaiseen torppaan Keuruulle.

Muikunpaistaja, 1885.

1887

Gallén viettää talven Ekolan torpassa jäisen Jamajärven rannalla. Täällä hän maalaa sarjan talvikuvia samoin kuin muotokuvia, mm. Maalaiselämää (Société des Artistes Français 1889) ja Kerjäläispoika, joissa taiteilija kokeilee luonnonvalon ja keinovalon jännittävää yhteensulautumista rembrandtmaisissa interiööreissä. Gallénia innostaa myös suomalaisen 1800-luvun alun maaseudun kuvaajan, J. L. Runebergin, kirjalliset työt. Keväällä Gallén palaa Helsinkiin ja alkaa maalata Ruotsalaisen normaalilyseon aikaisten ystäviensä Arthur ja Rafael Slöörin sisaren, Mary Helena Slöörin, muotokuvaa. Axel ja Mary rakastuvat, mutta pitävät asian omana tietonaan. Kesäkuussa Gallén palaa Ekolan torppaan ja jatkaa maalaiskuviensa sarjaa. Hänen kuvauksensa maaseudun ihmisistä ja erämaan maisemista alkavat tuoda taiteilijalle tunnustusta Helsingin kulttuuripiireissä. Syksyllä 22-vuotias taiteilija palaa Pariisiin taideopintojensa pariin. Gallén on aktiivisessa kirjeenvaihdossa Maryn kanssa ja hänen koti-ikävänsä Suomeen kasvaa.

Mary Helena Slöör, 1887.

1888

Gallén viettää koko vuoden Pariisissa, odottaen malttamattomana opintojensa päättymistä. Hän maalaa sarjan kaupunki- ja muotokuvia, mukaan lukien mestariteoksen Démasquée ja kirjoittautuu sisään Cormonin ateljeehen luultavasti inspiroituneena tämän esihistoriallisista kuvauksista. Kesäkuun lopussa Axel kirjoittaa Marylle Montmarten asunnostaan: ”Ulkona on lämmintä: vaikka ikkunat ovat kiinni kuulen kadulta melua ja naurua. Kaikki äänet sulautuvat yhteen... Kirottua kuinka yksinäiseltä tuntuukaan, kun en voi ottaa osaa heidän iloonsa. Jos en ajattelisi Sinua ja Suomea niin paljon, kaikki olisi helpompaa.”

Démasquée, 1888.

1889

Gallén antaa kuusi työtään näytteille Pariisin maailmannäyttelyn Suomen paviljonkiin, joka avautuu toukokuun alussa, ja hänen maalauksensa palkitaan hopeamitalilla. Kesäkuussa hän palaa Suomeen uuden maalariystävänsä, ruotsalaisen kreivi Louis Sparren kanssa. Taiteilijat suuntaavat Suomen maaseudulle ja päätyvät Ekolan torppaan, jossa Gallén oli viettänyt kuusi kuukautta 1887. Gallén tuottaa merkittävän sarjan maisemamaalauksia ja muotokuvia. Hänen lahjakkuutensa suomalaisen maalaiselämän tulkitsijana yltää uudelle tasolle maalauksissa Keskikesän ilta ja Saunassa. Lokakuussa Gallén palaa Helsinkiin ja hänen suhteensa Maryyn kukoistaa. Pari haluaa naimisiin, mutta pelkää Maryn isän reaktiota.

Saunassa, 1889.

1890

Kaarlo Slöör lopulta suostuu tyttärensä suunnitelmaan avioitua ja Maryn ja Axelin häät pidetään Helsingissä 20. toukokuuta. Välittömästi vaatimattoman seremonian jälkeen nuoripari suuntaa ensimmäiselle yhteiselle matkalleen kohti Karjalaa, jonka romanttinen maine Kalevalan kulttuurillisena ja maantieteellisenä kehtona vetää heitä puoleensa. Häämatka Karjalaan on suurenmoinen kokemus Suomen mytologisen esihistorian kuvausta suunnittelevalle taiteilijalle. Pariskunta palaa Karjalasta syyskuussa ja asettautuu asumaan Malmille, lähelle Helsinkiä. Gallén kuvittaa kalevalaisia näkyjään ja työskentelee erityisesti Suomen Senaatin tilaaman Aino-maalauksen parissa. Axel ja Mary Gallénin häämatka siivitti Karjalan kulttuurin renessanssin, liikkeen, jolle folkloristi Yrjö Hirn antoi nimen ”karelianismi” kuuluisassa vuonna 1939 julkaistussa artikkelissaan.
Hirn toteaa, että vaikka Gallén ei ollutkaan ensimmäinen Karjalaan suunnannut kulttuurimatkailija, karealinisti, hänen matkansa ”aloitti sarjan muita pyhiinvaelluksia Venäjän-karjalaan, joiden tärkeys 1890-luvun romantismille on ollut niin suuri, että sitä tuskin voi yliarvioida”. Vuosien 1890 ja 1900 välillä Axelin ja Maryn häämatka innoitti melkein kaikki nuoret suomalaiset taiteilijat, muusikot ja kirjailijat matkustamaan Suomen ja Venäjän mystiseen rajamaastoon etsimään inspiraatiota alueen maisemista ja kulttuurista.

Iltarauha, 1890.

1891

Helmikuun 28. Gallén julistetaan Savo-Karjalaisen osakunnan järjestämän Kalevala-piirustuskilpailun voittajaksi. Tästä lähtien häntä pidetään Kalevalan inspiroimien visuaalisten taiteiden johtavana hahmona. Huhtikuun 9. Marylle ja Axelille syntyy pikkutyttö, joka saa nimekseen Impi Marjatta. Onnellinen nuori perhe viettää kesän Murtosaaressa Pohjois-Hämeessä. Tämän väliaikaisen asumuksen merenläheisyys innostaa Gallénia työstämään aaltojen muotoja ja liikkuvan veden kuvioita samalla kuin hän jatkaa Aino-triptyykin maalausta, inspiroituneena Kalevalan 3:sta ja 5:stä runosta, Mary mallinaan. Syksyllä perhe palaa Malmille ja Axel saa triptyykin valmiiksi.

Aino-triptyykki, 1890-91.

1892

Aino-triptyykin saatua suurenmoisen vastaanoton Helsingissä, Axel ja Mary matkustavat Pariisiin maaliskuussa. Gallén asettaa esille National des Beaux-Arts -galleriassa kolme hiljan valmistunutta työtään, Ettonen, Madonnan ja Aino-triptyykin. Maalaukset saavat empivän vastaanoton pariisilaiskriitikoilta. Gallén puolestaan ei ole vaikuttunut ranskalaisen taiteen uusimmista suuntauksista ja on kriittinen Joséphin Péladanin Salon de la Rose + Croix’ssa esillä olevia symbolistisia töitä kohtaan. Toukokuussa Axel ja Mary palaavat Suomeen ja kuukautta myöhemmin he matkaavat Pohjois-Suomeen vuoden vanhan tyttärensä kanssa. Perhe viettää kesän monipuolisesta topografiastaan, kasvillisuudestaan ja eläinkannastaan tunnetun Paanajärven ympäristössä. Täällä Gallén maalaa suurenmoisen sarjan maisemia, joista on tuleva Suomen kansallisromantiikan keskeisiä ikoneita. Monumentaalisen, musiikin inspiroiman Mäntykosken maalaus aloitetaan Paanajärvellä ja siitä tulee suurikokoisin 1800-luvulla syntynyt suomalainen maisemamaalaus, joka nykyään on tunnustettu 1800-luvun lopun innovatiivisimmaksi maisemamaalaukseksi. Perhe palaa erämaasta Helsinkiin lokakuun puolivälissä.

Mäntykoski, 1892-94.

1893

Talvella Gallén maalaa sarjan jokimaalauksia, valiten mallikseen Imatran kosken. Hän kuvaa jäähileisen kosken kuohuntaa peilinä Suomen luonnon alkuperäiseen, taltuttamattomaan voimaan. Axelin käyttää näkemystään suomalaisesta luonnosta edistääkseen Suomen ideologista autonomiaa Venäjästä ja saa vastakaikua muilta suomalaisilta.
Taiteilija viettää kesän perheineen Vehmersalmella Savossa, jossa hän maalaa uuden monumentaalisen kalevalaisen maiseman nimeltään, Sammon taonta, Kalevalan 20:n runon inspiroimana. Syksyn Axel on Helsingissä, jossa hän tapaa aktiivisesti kansallismielisen Nuori Suomi-piirin jäseniä, joihin kuuluu mm. Jean Sibelius, Robert Kajanus, kirjailijat Armas ja Arvid Järnefelt, Karl Tavastsjerna ja ruotsalaissyntyinen Adolf Paul, kirjailija-kriitikot Kasimir Leino, Juhani Aho, Eero Erkko, taidemaalarit Pekka Halonen, Eero Järnefelt ja Louis Sparre, kuvanveistäjät Robert Stigell ja Emil Wikström, arkkitehti Yrjö Oskari Blomstedt, saksalainen viulisti Willy Burmester, kuuluisan pianistin Frank Lisztin oppilas Alfred Reisenauer, sekä urkuri ja säveltäjä Oskar Merikanto - Suomen kulttuuripiirien crème de la crèmea 1800-luvulla. Gallén aloittaa työnsä ryhmäkuvien parissa, nk. Symposion-sarjan, joka on kunnianosoitus Nuoren Suomen piirissä alkunsa saaneille ystävyyssuhteille.

Sammon taonta, 1893.

1894

Tammikuussa Axel saapuu Maryn ja Impi Marjatan luo Sääksmäelle, jossa Maryn vanhempien kesäasunto sijaitsee. Täällä Gallén työskentelee enigmaattisten maalausten – Ad Astra, Conceptio Artis ja Symposion – parissa, joihin hän pyrkii sulauttamaan elementtejä omasta elämästään, suomalaisesta mytologiasta, Raamatusta ja muinaisen Egyptin myyteistä. Keväällä hän lähtee Pohjois-Hämeen takamaille etsimään maapalaa, jolle rakentaa ateljeensa ja kotinsa. Hänen etsintänsä tuottavat tuloksia vasta syyskuussa, jolloin hän sopii karun niemenkärjen ostamisesta Ruoveden itärannalta paikallisen maanviljelijän Kalle Kustaanpoika Pöytäniemen kanssa. Rakennustyöt alkavat loka-marraskuussa. Joulukuussa Gallén matkustaa Berliiniin pitämään sarjan luentoja ja varmistamaan kansainvälisestä myynnistä saamansa korvaukset.

Omakuva, fresko, 1894.

1895

Gallén on Berliinissä kolme kuukautta. Hän tutustuu kulttuuripiireihin kuten Zum schwartzen Ferkeliin ja pitää yhteisnäyttelyn Edvard Munchin kanssa Ugo Barroccion galleriassa. Julius Meier-Graefe kutsuu hänet kuvittamaan huhtikuussa ensimmäistä kertaa ilmestyvän Pan-lehden numeroa.

Kuvitus Paul Scheerbartin ”Königsliediin” Pan-lehden ensimmäisessä numerossa, huhtikuu 1895.

Gallénin vierailu Berliinissä päättyy kuitenkin dramaattisesti, kun hän saa kuulla pienen tyttärensä Impi Marjatan kuolleen kurkkumätään Ruovedellä, jossa erämaa-ateljeeta parhaillaan rakennetaan. Sydän murtuneena Axel palaa Suomeen hakemaan Maryn, jonka jälkeen he yhdessä matkustavat Saksaan ja sieltä edelleen Lontooseen. Pariskunta yrittää hukuttaa surunsa suurkaupunkien vilskeeseen. Ruovedelle he palaavat kesäkuun alussa ja tällöin Gallén ottaa erämaa-ateljeensa ja kotinsa rakennuksen johdon. Rakennus nimetään Kalelaksi ja se valmistuu myöhäissyksyllä, joskin siihen tehdään muutoksia vielä seuraavien vuosien ajan. Gallénin täysin itse suunnittelema Kalela kuvastaa hänen arkkitehdin ja käsityöläisen taitojaan parhaimmillaan.

Lönnrot ja runonlaulajat, 1895.

1895-1901

Axelin ja Maryn ensimmäinen Kalela-kausi kesti kuusi vuotta. Heidän elämäänsä erämaassa toivat vaihtelua satunnaiset matkat Helsinkiin ja ulkomaille, erityisesti Italiaan tammikuusta-kesäkuuhun 1898. Kalelassa Gallén työstää sarjan mytologisia Kalevala-maalauksia, jotka aikanaan tulevat takaamaan hänen maineensa Suomen kansallistaiteilijana: mm. Sammon puolustus, Lemminkäisen äiti, Velisurmaaja, Joukahaisen kosto, Kullervon kirous ja Kullervon sotaanlähtö.

Sammon puolustus, 1896.

Kalelassa hän myös valmistaa suomalaisen graafisen taiteen ensityöt, puupiirrokset ja etsaukset, samoin kuin ainutlaatuiset lasimaalaukset. Hän valmistelee Kalelassa monumentaalisten mytologisten maalausten esityöt Pariisin maailmannäyttelyn Suomen paviljonkiin keväällä 1900. Nämä freskot tuovat Gallénille kultamitalin maailmannäyttelyssä ja kahta vuotta myöhemmin kutsun Ranskan kunnialegioonaan.

Lemminkäisen äiti, 1897.

Näinä vuosina perheeseen syntyy kaksi lasta, tytär Aino Kirsti (1896) ja poika Kaijus Jorma (1898), joka jatkaa kuvataiteilijana isänsä jalanjäljissä. Gallénin ensimmäiset kuusi vuotta Kalelassa ovat ainutlaatuisen luovaa aikaa.

Kullervon kirous, 1899.

Erämaa-ateljeessa vuosina 1895-1901 luodut työt modernisoivat suomalaisen kuvataiteen.

Ilmarinen kyntää kyisen pellon (luonnos Pariisin maailmannäyttelyn Suomen paviljonkia varten), 1899.

1901-1903

Gallénin ensimmäinen Kalela-kausi loppuu yhtäkkisesti kun varakas teollisuusmies F. A. Juselius kutsuu hänet luomaan taidokkaan freskon suureen yksityiseen mausoleumiin, Porin kaupunkiin pystytettyyn uusgoottilaiseen kappeliin, joka on hänen kesäkuussa 1898 11-vuotiaana kuolleen tyttärensä Sigrid Maria Juseliuksen viimeinen leposija. Gallén, joka myös oli menettänyt tyttären lapsuusajan sairaudelle, hyväksyy tarjouksen. Juselius-mausoleumin freskoista tulee ennennäkemätön visuaalinen maamerkki suomalaisessa taiteessa.

Porin Juselius-mausoleumi, 1900-1901, rakennuksen suunnitteli Josef Stenbäck.

Työskennellessään vielä freskojen parissa Gallén lähettää töitään näytteille Suomessa ja Keski-Euroopassa järjestettäviin näyttelyihin. Vuonna 1902 Vassily Kandinsky kutsuu hänet ottamaan osaa Phalanx IV -näyttelyyn Münchenissä. Gallénin kuvaus kalevalaisesta sankarista Kullervon sotaanlähdössä tekee lähtemättömän vaikutuksen Kandinskyyn, joka kerrotun mukaan inspiroituneena muuttaa maalauksen hahmon runolliseksi symboliksi Der Blaue Reiter -nimisen taidepiirin nimeen.

Rakennus, yksityiskohta Juselius-mausoleumin freskoa varten, 1903.

Vain kuukausia sen jälkeen kun Gallén on päättänyt monumentaalisen Juselius-mausoleumin maalaukset elokuussa 1903, freskot alkavat rapistua. Mausoleumin rakennusmateriaali, huokoinen hiekkakivi, samoin kuin freskojen alla käytetty laasti sisältävät mineraaleja, jotka reagoivat maalatun pinnan kanssa. Freskot tuhoutuvat täydellisesti joulukuussa 1931, jolloin mausoleumissa syttyy tulipalo. Axel Gallén on kuollut yhdeksän kuukautta aiemmin, 7. maaliskuuta ja hänen poikansa Jorma Gallen-Kallela keskeyttää omat työnsä ja luo freskot uudelleen alusta saakka. Tänä päivänä Juselius-mausoleumia koristavat freskot ovat isä-poika-parin viimeinen yhteinen taidonnäyte. Ratsuväen luutnantti Jorma Gallen-Kallela kaatuu 39-vuotiaana taistelussa 1. joulukuuta 1939, talvisodan toisena päivänä.

Kevät-tyttö, luonnos Juselius-mausoleumin Kevät-freskoa varten, 1903.

1904

Uupuneena kolmen vuoden rankasta työstä freskojen parissa Gallén viettää talven ja kevään Itävallassa ja Espanjassa. Wienissä hän tutustuu Wittgensteinin perheeseen ja hänet kutsutaan asettamaan töitään näytteille Wienin Secession-näyttelyssä. Hän osallistuu myös Secession-näyttelyyn Berliinissä, ja molemmissa tilaisuuksissa hänen työnsä saavat osakseen suurta huomiota. Itävallan Alpeilla Gallén oppii modernin alppihiihdon tekniikan sen keksijältä Matthias Zdarskilta ja Gallénista tulee Suomen ensimmäinen slalom-hiihtäjä. Keväällä Axel ja Mary matkustavat Itävallasta Italiaan, Ranskaan ja Espanjaan. Granadassa Gallénia pistää malariaa kantava hyttynen ja sairaus seuraa häntä läpi loppuelämän. Toukokuussa Gallénit palaavat Suomeen ja päättävät viettää kesän Keiteleen rannalla Keski-Suomessa. Täällä Axel maalaa lyyristen maisemakuvien sarjan, joka ennakoi uutta, nostalgisempaa käännettä hänen taiteessaan. Syksyllä perhe vuokraa talon Keravalta Helsingin pohjoispuolelta, mutta Axel ei kauaa viihdy tässä pikkukaupungissa.

Keitele, 1904.

1905

Gallénit vuokraavat asunnon Helsingin keskustasta ja seuraelämä saa heti vauhtia. Axel on aktiivisesti mukana Suomen kulttuuripolitiikassa ja passiivisessa vastarinnassa Venäjän keisarikunnan venäläistämispolitiikkaa vastaan. Keväällä Axel ja Mary palaavat Ruovedelle, jossa heidän rakastettu erämaa-ateljeensa ja kotinsa Kalela on heitä odottanut asumattomana neljän vuoden ajan. Kalelassa Gallén aloittaa uuden, monumentaalisen Kalevala-maalausten sarjan: Sammon ryöstö ja Valittava purje. Syksyllä hän palaa Helsinkiin ja todistaa lähietäisyydeltä ennen niin rauhalliseen Suomen suurruhtinaskuntaan Venäjältä ulottuvaa yhteiskunnallista muutosta.

Sammon ryöstö, luonnos, 1905.

1906

Alkuvuodesta useat venäläiset kansankiihottajat etsivät Suomesta turvapaikkaa, heidän joukossaan Maxim Gorki, joka Venäjän keisarillinen poliisi etsii. Gorki ja Gallén ystävystyvät. Axel ei vain maalaa Maximista useaa muotokuvaa, vaan tarjoaa hänelle myös piilopaikan. Maaliskuun lopussa Gorki pakenee Suomesta ja Gallén jättää Helsingin suunnaten Keski-Suomen erämaihin. Konginkankaalla hän lyöttäytyy maaseudun metsästäjien seuraan ja maalaa kuuluisan sarjan talvimaisemia, joista myöhemmin on tuleva nykytaiteen kerääjien suosikkeja. Syksyn hän viettää Helsingissä ja lisää viimeiset siveltimenvedot Kalelassa aloitettuihin Kalevala-maalauksiin kesällä 1905.

Ilveksen luola, 1906.

1907

Huhtikuussa Erich Heckel kollegoineen kutsuu Gallénin pysyväksi jäseneksi expressionisten taiteilijoiden progressiiviseen Die Brücke -ryhmään, jonka keskus on Dresden. Keväällä Gallén muuttaa perheineen Heposaareen Helsingin rannikolla. Täällä Gallén alkaa työskennellä Aleksis Kiven vuonna 1870 ilmestyneen Seitsemän Veljen kuvituksen parissa. Syksyllä Gallénit muuttavat Maryn lapsuudenkodin, Ahlbergan kartanon mailla sijaitsevaan rakennukseen muutamia kilometrejä Helsingistä länteen. Sulauttaen jugend-tyylin kompulsiiviseen realismiin Axel kokeilee uutta visuaalista kieltä ja uusia taiteellisia lähestymistapoja, luoden esimerkiksi ensimmäisen suomalaisen automainoksen suuren litografian muodossa (Bil-Bol). Axel Gallén muuttaa nimensä virallisesti Akseli Gallen-Kallelaksi. Uusi kaksiosainen nimi muistuttaa Italian renessanssin prototyyppejä, joissa taiteilijat on nimetty synnynpaikkansa mukaan (kuten Leonardo da Vinci) – Akseli Gallen-Kallelan sukutalo Länsi-Suomessa oli nimeltään Kallela.

Bil Bol, 1907.

1908

Heti uuden vuoden jälkeen Akseli ja Mary matkustavat kahden lapsensa kanssa Unkariin, jossa he viettävät koko kevään. Gallen-Kallela tutkii unkarilaista maaseutua ja hänen töitään on näytteillä Budapestissa, jossa ne saavat ylistystä osakseen. Toukokuussa perhe palaa Suomeen, mutta kesän muuttuessa syksyksi heidän kaukokaipuunsa kasvaa. He lähtevät uudestaan, mutta palaavat Suomeen jälleen joulun jälkeen.

Mary Tonavan rannalla, 1908.

1909-1910

Gallen-Kallelat viettävät talven ja kevään Pariisissa, jossa Akseli työskentelee suomalaisten motiivien parissa, mikä kuvastaa hänen koti-ikäväänsä ja nostalgiaa Suomea kohtaan. Toukokuussa perhe jättää Pariisin ja aloittaa elämänsä eksoottisimman matkan. Toukokuun 15. he astuvat Adolph Woermann -nimiseen höyrylaivaan Marseillessa ja näin alkaa matka Brittiläiseen Itä-Afrikkaan, nykyiseen Keniaan, jossa Gallen-Kallela haluaa aistia yhteyden autenttiseen erämaaympäristöön.

Omakuva cheetan kanssa, 1910.

Taiteilijaperheen seikkailuntäyteinen Afrikan-matka – jota vastaavaa ei löydy modernin Euroopan taiteen historiassa – kestää 16 kuukautta. Tänä aikana Akseli maalaa tuhansia maisemakuvia, jotka muodostavat ainutlaatuisen lisän hänen jo ennestään monipuoliseen tuotantoonsa. Koko perhe Kirstiä lukuun ottamatta sairastuu malariaan ja kuoleman siivet havisevat heidän yllään useaan kertaan.

Taiteilijan teltta afrikkalaisella savannilla, 1910.

1911-1913

Palatessaan päiväntasaajan Afrikasta pakkasen koettelemaan Suomeen helmikuun puolivälissä 1911 Akseli, Mary ja heidän kaksi lastaan kokevat koettelevan kulttuurishokin. Pikkuhiljaa he kuitenkin sopeutuvat ilmastoon, mutta nyt heidän ikävänsä kohdistuu kuvitteelliseen Afrikan paratiisiin. Akselin talous on huonossa kunnossa, mutta tämä ei estä häntä aloittamasta pieniä ja isoja uusia projekteja. Kesällä 1911 hän matkustaa Karjalaan tapaamaan kalevalaisia runonlaulajia. Palatessaan Helsinkiin elokuussa taiteilija päättää rakentaa uuden ateljeen merenrantaan Helsingistä länteen, Maryn vanhemmiltaan perimälle tontille. Tällä kertaa Gallen-Kallela rakentaa studionsa kivestä. Tarvaspään rakennustyö kesti kaksi vuotta ja maksoi enemmän kuin taiteilijalla oli varaa. Hänen oli mahdollista kantaa taloudellinen taakka vain ottamalla lainaa ystäviltään ja luottaen yleiseen, välinpitämättömään asenteeseensa talousasioissa.

Akseli Gallen-Kallela Tarvaspään pihalla, 1911-12.

1914

Laajoja sarjoja Gallen-Kallelan töistä on esillä näyttelyissä Ruotsissa ja Italiassa, erityisesti Venetsian biennalessa, jossa ne saavat kannustavan vastaanoton. Italian koulutusministeri kutsuu taiteilijan maalaamaan omakuvan Firenzen Uffizin gallerian pysyvään kokoelmaan. Gallen-Kallela on kiitollinen kansainvälisestä kunniasta, mutta hän on väsynyt ja tuntee itsensä virikkeettömäksi. Ensimmäisen maailmansodan alkaminen elokuussa lähettää shokkiaaltoja läpi mantereen. Suomessa ollaan huolissaan kotimaan muuttumisesta taistelurintamaksi ja Euroopan valtapolitiikan pelinappulaksi.

Omakuva Uffizin galleriaan, 1916.

1915

Huhtikuun 26. Akseli Gallen-Kallela täyttää 50 vuotta ja on suuren juhlinnan kohteena. Hän haluaa jättää julkisen elämän, ja muuttaa elokuussa Maryn ja Kirstin kanssa Ruovedelle Kalelan yksinäisyyteen. Jorma sen sijaan lähtee matkalle maailman ympäri purjealus Glenardilla. Hän saapuu Argentiinaan kesällä 1915, mutta sukellusvenevaaran vuoksi hänen vanhempansa neuvovat häntä olemaan purjehtimatta Atlantin yli takaisin Eurooppaan. Jorma asuu Buenos Airesissa vuoteen 1917 asti ja opiskelee tänä aikana Argentiinan Academia des Bellas Artes -taidekoulussa. Palatessaan erämaa-ateljeehensa elokuussa 1915 Akseli Gallen-Kallela kirjoittaa henkilökohtaisen ylistyslaulun talolle: ”Paluu Kalelaan! 15 v.! Rauhan onnea! Täällä on niin ihmeellisen hiljaista, että kuulen neulasten putoilevan männyistä ja seinäkellon heilurin naksutuksen ateljeesta aina rantakalliolle saakka, joiden ympärille päivälliskeiton kultajuovaiset ahvenet uivat seepianvärisessä vedessä. En olisi uskonut että koko tämä ainutlaatuinen satumaailma on ollut olemassa ja odottanut meitä 15 vuotta!”

Kalela aamunkoitteessa.

1916-1917

Gallen-Kallela saa rentoutua erämaa-ateljeensa rauhassa ja alkaa taas työskennellä Kalevalan innoittamien mytologisten motiivien parissa. Jorma palaa Suomeen maaliskuussa 1917 ja Kalelassa isä ja poika työskentelevät pian yhdessä.

Lemminkäinen ja Saaren neidot, n. 1916.

Suomen Senaatti julistaa Suomen itsenäiseksi tasavallaksi 6. joulukuuta 1917. Julistus annetaan keskellä Keisarillisen Venäjän raunioista leviävää sekasortoa. Nuoren Suomen unelmat ja toiveet ovat vihdoin saavuttaneet poliittisen tason.

Kullervo villikarjoineen, 1917.

1918

Kansakunnan itsenäisyyden ollessa yhä riippuvainen kansainvälisestä tunnustuksesta ja sisäisestä poliittisesta tasapainosta, tammikuun ja toukokuun välillä Suomi taistelee verisen vapaussodan, kansalaissodan. Kansakunta on jakaantunut punaisiin ja valkoisiin.Akseli ja Jorma Gallen-Kallela taistelevat valkoisten armeijassa. Sotakuukausina Akseli Gallen-Kallela luo suhteet kenraali C. E. Mannerheimiin, joka nimitetään vapautussodan jälkeen Suomen ensimmäiseksi valtionpäämieheksi. Taiteilija ja hänen poikansa ottavat molemmat vastaan valtion toimet, joissa he suunnittelevat kansallisia symboleita ja kunniamerkkejä. Akseli suunnittelee mm. Suomen armeijan univormut ja Suomen Pankin setelit. Syksyllä taiteilija vetäytyy Kalelaan mietiskelemään veljessodan kauhuja.

Katuva Kullervo, 1918.

1919-1921

Perhe asuu Kalelassa politiikan ja julkisuuden ulkopuolella, kunnes maaliskuussa 1919 heidän idyllinsä rikkoutuu. Kenraali Mannerheim kutsuu Gallen-Kallelan adjutantikseen, eikä taiteilija voi kieltäytyä. Hän ottaa vastaan paikan Mannerheimin rinnalla ja muuttaa takaisin Helsinkiin. Hänen toimikautensa kestää heinäkuuhun, jolloin K. J. Ståhlberg voittaa Suomen ensimmäiset presidentinvaalit. Gallen-Kallela palaa jatkamaan taiteellista työtään erämaa-ateljeensa yksinäisyyteen. Hän käyttää jälleen Kalevalaa inspiraationsa lähteenä ja harkitsee eepoksen kuvittamista. Gallen-Kallela asuu Kalelassa vaimonsa ja tyttärensä kanssa syyskuuhun 1921. Jorma opiskelee taidetta Kööpenhaminassa ja Pariisissa.

Lemminkäinen tulisella joella, 1920.

1921-1923

Syyskuussa 1921 Gallen-Kallela muuttaa perheineen Porvooseen, jossa hän päättää Koru-Kalevalan kuvituksen ja valvoo sen painatusta. Samanaikaisesti hän sanelee ensimmäisen osan muistelmiaan, ne julkaistaan vuonna 1924 nimellä Kallela-kirja.

Hiisin hirvi, 1922, kuvitus Koru-Kalevalaan.

1924-1926

Päätettyään kirjahankkeensa Porvoossa Gallen-Kallela matkustaa Yhdysvaltoihin. Laaja kokoelma hänen tärkeimpiä töitään oli lähetetty San Fransiscon Panama Pacific -maailmannäyttelyyn 1915, mutta ensimmäisen maailmansodan mainingeissa Yhdysvaltain viranomaiset olivat konfiskoineet kokoelman. Kun suomalaisten diplomaattien pyynnöt jäivät vastakaiutta sodan jälkeen, eikä kokoelmaa oltu vieläkään aikeissa palauttaa, Gallen-Kallela päätti ottaa asiat omiin käsiinsä. Hän saapuu Yhdysvaltoihin joulukuussa 1923 ja saakin takaisin teoksensaa, jotka asetetaan näytteille Gallen-Kallelan kunniaksi ensin Chicagon Art Institute -taidekoulun ja tämän jälkeen moneen muuhun paikkaan. Valitettavasti kokoelmasta on myyty kymmenen työtä ilman taiteilijan hyväksyntää. Näiden töiden nykyinen olinpaikka ei ole tiedossa. (Museo toivoo, että näitä kadonneita ja asiattomasti myytyjä teoksia koskevat tiedot ilmoitettaisiin Kalelaan).

Gallen-Kallela päättää asettautua Yhdysvaltoihin pariksi vuodeksi Suomeen palaamisen sijaan. Tänä aikana eri järjestöt ja yksityiset varakkaat teollisuusmiehet tilaavat häneltä useita muotokuva- ja muita maalauksia. Keväällä 1924 taiteilija lähtee matkaamaan pitkin Amerikan maaseutua. Hän saapuu El Pasoon ja jatkaa sieltä New Mexicoon. Tuntien koti-ikävää Akseli pyytää perhettään matkustamaan luokseen. Mary ja Kirsti saapuvat Houstoniin lokakuussa 1924 ja Akseli ratissa he autoilevat Taosiin New Mexicossa, josta hän on vuokrannut perheelle talon. Talvi vietetään majesteettisessa Rocky Mountains -vuoristossa. Taosissa Gallen-Kallela tapaa kirjailija D. H. Lawrencen, maalaa useita maisemamaalauksia, Pohjois-Amerikan intiaanien muotokuvia, ja työskentelee uuden Suur-Kalevalan kuvitussarjan parissa (vuoden 1923 painatus oli ollut mustavalkoinen ja uusi painatus värillinen).

Vaikka Yhdysvallat oli Gallen-Kallelalle mahdollisuuksien maa, hän ei pääe irti koti-ikävästään Suomeen. Hän kieltäytyi lupaavasta työtilaisuudesta vanhempana luennoitsijana 1932 avatussa Cranbrook Academy of Art-taideakatemiassa ja palaa perheineen Suomee keväällä 1926. Gallen-Kallelan osuus Cranbrook Academy of Artsin perustamisessa oli ilmeisen keskeinen.

Talvinen maisema Laosissa, New Mexicossa, 1925.

1926-1928

Akseli ja Jorma Gallen-Kallela työskentelevät yhdessä Suomen Kansallismuseon kupolifreskojen parissa Helsingissä keväällä 1928. Tämä työ oli oleva Akseli Gallen-Kallelan viimeinen tour de force. Freskosarja muistuttaa vuoden 1900 maailmannäyttelyn Suomen paviljongin kattofreskoja. Tänä aikana taiteilijan kodissa Tarvaspäässä tehdään laajoja uudistustöitä.

Akseli ja Jorma Gallen-Kallela, Helsingin Kansallismuseon kupolifreskot, 1928.

1928-1930

Taiteilija maalaa sarjan muotokuvia kenraali C. E. Mannerheimista, työskentelee Jorman kanssa Suur-Kalevalan kuvituksen parissa ja hyväksyy mittavan freskojen tilaustyön Kansallisosuuspankkiin Helsingissä.

C. E. Mannerheim, yksityiskohta, 1929.

1931

Tammikuun lopussa Akseli Gallen-Kallela matkustaa Kööpenhaminaan luennoidakseen modernista taiteesta. Kotimatkalla hän sairastuu keuhkokuumeeseen ja ottaa Tukholmassa hotelli Reisenitsa huoneen saadakseen levähtää. Tässä huoneessa hän kuolee 7. maaliskuuta 1931, 65-vuotiaana. Jorma Gallen-Kallela jatkaa isänsä taiteellista ja kulttuurillista työtä omaan ennenaikaiseen kuolemaansa saakka. Jorman jälkeen Akseli ja Jorma Gallen-Kallelan työtä jää vaalimaan hänen puolisonsa Pirkko (1906-1999) ja tyttärensä Aivi, Kalelan nykyinen museonjohtaja.

Akseli Gallen-Kallela juhlaillallisella Kööpenhaminassa, helmikuussa 1931.
Viimeinen taiteilijasta otettu valokuva.

Sivun alkuun